Mallikoulu 2015 part 1

Kädet hikoilee ja tärisee.

 Ääni värisee.
Posket punoittaa.

Haron hiuksia, nostan housuja, suoristan paitaa. 

Hengitän syvään.  

Tänään on päivälleen vuosi siitä kun mun matka ohjelmassa Mallikoulu alkoi. Vuosi on kulunut todella nopeasti ja tuntuu osaltaan jopa hölmöltä puhua aiheesta nyt. En tiennyt koko ohjelman olemassaolosta tai edes siitä että ohjelmaan haetaan kilpailijoita ennen kuin kaverini vinkkasi että tämmöinen on tulossa. Aina mallinurasta haaveilleena päätin laittaa hakemuksen menemään ja katsoa tuleeko tästä jotakin. Tasan vuosi sitten 19.1.2015 oli Mallikoulun ensimmäinen casting-tilaisuus johon minut kutsuttiin. Paniikissa mietin aamulla että mitä laitan päälle ja mietin mitä tarvitsen mukaan. Mukaan lähti äitini, sillä yksin en olisi varmaan selvinnyt edes perille kun jännitin niin paljon. 

Ensimmäinen casting pidettiin mallitoimisto Paparazzin tiloissa Helsingissä. Paikalle saapuessa rentouduin jollain tasolla kun näin kuinka paljon pidempiä kaikki muut tytöt olivat minun rinnalla. Päätin että pääsin sitten jatkoon tai en olisin onnellinen että pääsin noinkin pitkälle. Niin paljon erilaisia kasvoja ja niin paljon upeita tyttöjä. Mieleen tuosta tilasta jäi erityisesti ihana ja puhelias Sofia.

Useampi haastattelu, mitat ja keskustelu psygologin kanssa oli takana ja ensimmäinen casting oli minun osaltani ohi. Ensimmäinen casting meni mielestäni hyvin ja olin todella shokissa ja hämmentynyt kun muutaman tunnin päästä vieressäni istuvalle äidilleni soitettiin ja kerrottiin, että minut on valittu 20 parhaan tytön joukkoon. Seuraavana päivänä oleva toinen casting kuvattaisiin Pasilassa MTV:n studiolla mukaan ohjelmaan ja sieltä valittavat 10 parasta tyttöä muuttaisivat suoraan mallitaloon. Paniikissa lähdin pakkaamaan kotiin tavaroita Helsingistä, missä olimme vielä soiton saadessamme. Mitä kaikkea sitä voisi tarvita muuttaessaan Mallitaloon osaltaan määrittelemättömäksi ajaksi? Lisää stressiä aiheutti se että studiossa kuvattaessa toista castingiä ei saanut olla mustia tai valkoisia vaatteita päällä. Lähdin juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa metsästämään vielä itselleni vaaleat farkut.



Toinen casting päivä oli pitkä. Sen aikana moneen kertaan ehti jännittää ja miettiä että mitä 170cm tyttö tekee tuolla yli 10cm pidempien joukossa. Oma usko asiaan ei loppunut kesken, tuntui vain niin erikoiselta olla niin paljon lyhyempänä tuossa joukossa. Hetki hetkeltä sain enemmän intoa päästä näyttämään, että kyllä musta sitä jotain löytyy mikä kompensoi puuttuvia senttejä. Heti kun pääsi tyttöjen kanssa keskustelemaan niin kolahti yhden tytön kanssa ja juttua löytyi kuin oltaisiin tunnettu jo pitkäänkin. Amanda oli kanssani porukan lyhyimpiä ja meistä löytyikin paljon samaa. Monen muunkin tytön kanssa tuli juteltua ja yhdelle tytöistä lainasin pinkkiä toppianikin. Jotta voisin toistaa itseäni vielä vähän, niin jännitin aivan järkyttävän paljon tuomareiden eteen kävelyä. Minulla oli täydellisesti ihan postauksen alussa kirjoittamani fiilikset. Pituuteni oli eniten esillä tuomarien kanssa keskustellessa. Muita tuomareita en ollut etukäteen tavannut kuin Jari Leskisen joka oli mukana ensimmäisen castingin haastatteluissa.

Jäi hyvä maku suuhun tuomareista enkä jännittänyt ketään heistä mitenkään erityisesti. Pitkä odotus palkittiin kun kaikki meistä kutsuttiin tuomareiden eteen ja oli aika kuulla ketkä meistä muuttaisivat mallitaloon ja keiden osalta kilpailu päättyisi tähän. Kun kuulin oman nimeni ensimmäisenä ja pyydettiin astumaan eteenpäin päässä pyörivät ajatukset vain siitä, että mitä sitten jos en pääse jatkoon. Sitä palaisi vain takaisin koulun penkille ja olisi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Omaksi onneksi Annen suusta kuului hyviä uutisia, minä pääsin jatkamaan kilpailua yhdeksän muun upean tytön kanssa!

 Tästä se vasta lähtisikin käyntiin. Kilpailu tulisi olemaan kovaa. Niin erilaisia tyttöjä; tummaa, vaaleaa, pitkää, lyhyempää ja monta erilaista persoona joista jokainen on tullut voittamaan ja oppimaan paljon uutta. Jokainen meistä tahtoisi olla seuraava Suvi Koponen(Riggs). Omia vahvuuksiani ovat omasta mielestäni kasvot, avoimuus ja asenne. Suoraan taloon muuttaminen tuntui siistiltä, koska Vantaalla sijaitseva Mallitalo oli kertakaikkiaan upea!



Koska Mallikoulu aiheena herättää kysymyksiä ja nyt kun tätä tekstiä olen sormet kipeänä kirjoittanut totean, kirjoitan tästä kolmessa osassa. Tässä on nyt ensimmäinen osa joka on pintaraapaisu koko isosta kokemuksesta. Toisessa osassa kirjoitan enemmänkin siitä mitä kulissien takana tapahtui ja siitä millaista oli päästä tekemään tv-ohjelmaa. Kolmas osa on pyhitetty fiiliksille koko kokemuksesta ja siitä mitä juuri minä opin ja sain irti kokemuksesta ja miten ohjelmaan mukaan lähteminen on vaikuttanut mun elämää.

 Oikealta vasemmalle:
Maya, Nette, Emma, Yilin, Cecilia, Sofia, Petra, Amanda, minä ja Eveliina