Mitä siellä kulissien takana oikeasti tehtiin?
Mallikoulu oli paljon muutakin kuin se mitä telkkarissa näkyi. Kaikkea en tietenkään voi paljastaa ja pidänkin vieläkin samaa tiukkaa linjaa siitä, että niitä asioita mitä ei Mallikoulun aikana saanut kertoa, en kerro nytkään. Me opittiin paljon, saatiin hienoja kokemuksia, tavattiin uusia ihmisiä ja yhtenä tärkeimpänä: pidettiin hauskaa. Me kymmenen kilpailijaa tutustuttiin toisiimme tosi nopeasti ja ekoina päivinä oli jo todella hyviä kaveri suhteita kehitetty ja yhteinen whatsapp ryhmäkin syntyi jo toisena päivänä kun mallitalossa asuttiin. Vaikka kyseessä olikin kilpailu ja olimme kaikki toistemme kilpakumppaneita oli meidän välit tosi hyvät.
Paljon olen kuullut palautetta ystäviltä sekä tuntemattomilta, että jaksoissa ei loppujen lopuksi ollut paljoakaan sisältöä ja yksi jakso olisi vaikka voinut sisältää kahdet kuvaukset. No omasta mielestä yhdessä jaksossa oli ihan tarpeeksi sisältöä sillä aina yhtä jaksoa varten kuvattiin monia tunteja materiaalia. Päivät oli pitkiä ja kuvattiin helposti aamusta iltaan/yöhön. Mitä asioita jäi sitten pois telkkarista? Mm. juhlimme Eveliinan synttäreitä kakun merkeissä, tanssittiin kun musiikki soi illalla ympäri mallitaloa, kokkailtiin yhdessä, käytiin shoppailemassa, naurettiin ja katottiin leffaa. Tästä jokainen siis voi päätellä, että olihan meillä siellä vapaa aikaakin, jonka jokainen käyttikin haluamallaan tavalla. Yksi lähti ulos juoksemaan, yksi rentoutun hieronta tuolissa, joku luki kirjaa kuulokkeet korvilla ja jotkut katsoivat kotiteatterista leffaa.
Koska meitä oli kymmenen naista asumassa saman katon alla olisi voinut olettaa, että draamalta ei voisi välttyä. Meillä oli loppujen lopuksi todella hyvät välit koko kuvauksien ajan. Itse olin tyytyväinen siihen, että ohjelmaan ei myöskään haettu ylimääräistä draamaa pienten asioiden suurentelulla.
Paljon on tullut kysymyksiä myös siitä, että syötiinkö me siellä mitä, moneltako ja maksoimmeko ruuat itse. Aika itsestäänselvyytenä luulisi olevan se, että ohjelman kuvausten ajan saimme ruuat ohjelman puolesta. Niinkuin ohjelmassakin näkyi, monesti ruoka syötiin autossa matkalla paikasta A paikkaan B. Usein kiireessä meidän ruoka olikin Picnikin salaatti, patonki, keitto tai vastaava.
Meiltä haastateltiin aina päivittäin päivän kuulumiset ja juteltiin läpi päivän tapahtumat. Haastattelun vaikein kysymys oli aina se, että kuka tulee jättämään mallitalon seuraavana. Oli todella vaikea arvioida itseään ja etenkin verrata itseään muihin, sillä ei sitä todellakaan voinut tietää miten muilla oli mennyt esim. kuvaukset kun ei itsekään vielä tiennyt miten itsellä oli sujunut. Haastattelut olivat itselleni yksi päivän parhaista hetkistä kun pääsi pohtimaan sitä mitä pitkän päivän aikana oli tapahtunut.
"Kulissien takana" jokainen kuvaustiimin jäsen tuli tutuksi ja kaikki olivat mukavia. Aina pystyi keskustelemaan ja kysymään melkein mitä vain jos jotain kysyttävää tuli. Hauskimpaan hetkeen kuvausryhmän kanssa liittyy Petra. Me oltiin Petran kanssa ainoita huoneessa pakkaamassa tavaroita pudotusta edeltävänä iltana, kun kuvaaja tuli pyytämään meitä heittämään läppää kameralle luonnollisesti. Eihän siitä mitään tullut kun puoliväkisin väännettiin läppää ihan naurettavista asioista... Mutta hauskaa oli! Harmi(ja ehkä onneksi) ettei sitä kohtausta tullut telkkariin.
Kun kilpailu päättyi omalta osaltani lähdettiin kotiin lähes suoraan tuomareiden luota. Haettiin vain tavarat ja lähdettiin kohti kotia autokyydillä. Siinä vaiheessa ei päässyt enää näkemään muita kilpakumppaneita. Se annettiin myös ohjeeksi, että vielä talossa asuvat eivät saisi kertoa kuka seuraavaksi on pudonnut ettei tieto putoamisjärjestyksestä lähtisi leviämään.
Vaikea kertoa siitä mitä kaikkea kulissien takana kun koko Mallikoulu oli niin suuri kokemus. Seuraavassa ja viimeisessä osassa on vuorossa fiilikset ja se että miltä näin jälkikäteen tuntuu että on ollut mukana ohjelmassa.
Ensimmäiseen Mallikoulu teksti osaan pääset tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti